Tunne on hyvin vieraannuttava. Transsukupuolineni ihminen ei ole kotona kehossaan, vaan kokee oman ruumiinsa vieraaksi ja vääränlaiseksi. Kehon sukupuolipiirteet voivat aiheuttaa voimakastakin ahdistusta ja itseinhoa. Hän voi kokea myös yksinäisyyttä ja joukkoon kuulumattomuutta, jopa kosmista yksinäisyyttä - hän saattaa tuntea olevansa ainoa itsensä kaltainen ihminen koko maailmassa. Hän voi pelätä tulevansa hulluksi tai että hän on jo tullut hulluksi. Useimmiten hän häpeää "outouttaan" ja pyrkii salaamaan lähipiiriltään trans-kokemuksensa.

Transsukupuolisuuden kokeminen on monesti niin vaikeaa, että ihminen tarvitsee usein rankkojakin selviytymiskeinoja kestääkseen oman sukupuoliristiriidan kokemuksensa. Yleistä on omien tunteiden tukahduttaminen sekä pakeneminen fantasiamaailmaan. Työnarkomania, päihteiden käyttö tai muut riippuvuudet tai etääntyminen omista tunteista syvässä masennuksessa voivat olla joillekin tapa selviytyä. Intensiivinen eläminen omassa kuvitteellisessa maailmassa, jossa voi fantasioissaan viettää aikaa omaksi kokemansa sukupuolen jäsenenä on joillekin tärkeä selviytymiskeino. Arjen täyttäminen työllä, puuhailulla ja perhe-elämällä niin tiiviiksi, ettei ole aikaa ja tilaa kohdata omia tunteitaan on myös tavallista niillä, jotka lähtevät käsittelemään transkokemuksiaan vasta aikuisiässä.

Sukupuolenkorjausprosessin läpikäyminen on mahdollinen tapa etsiä ratkaisua syvään sukupuoliristiriidan kokemukseen. Transsukupuolisen ihmisen sukupuolenkorjaus alkaa, kun hän pystyy kohtaamaan tunteensa ja aloittamaan niiden tietoisen käsittelyn. Tämä prosessi on sekä tuskallinen että helpottava. Osa transsukupuolisista uskaltautuu trans-kokemuksensa käsittelyyn jo nuorena, toiset vasta pitkällä aikuisiässä. Trans-ihmiset yhteiskunnassa näkyväksi tuonut kulttuurinen muutos on mahdollistanut yksilöille yhä varhaisemman avun etsimisen sukupuoliristiriidan kokemuksiin.

Sukupuoliristiriidan kokemuksen nimeäminen transsukupuolisuudeksi ja  itsensä hyväksyminen ovat sukupuolenkorjausprosessin ensimmäisiä kehityshaasteita. Transsukupuolisen on voitettava häpeän ja syyllisyyden tunteet ja hyväksyttävä trans-kokemus oman elämän faktaksi.

Elämänvalintojen tekeminen, kun oma kokemus on nimetty transsukupuoliseksi, on usein raskasta. Lääketieteelliseen sukupuolenkorjausprosessiin hakeutuminen tuntuu suurelta askeleelta. Jaksaminen ja selviytymiskyky mietityttävät sekä sukupuolenkorjausprosessin vaikutukset koko elämään pelottavat. Sukupuolenkorjaukseen kuuluu oman sosiaalisen verkoston kohtaaminen avoimesti transsukupuolisena henkilönä. Sukupuolenkorjauksen vaikutukset perhe-elämään, suhteisiin vanhempiin ja ystäviin sekä ammatilliseen ja yhteiskunnalliseen asemaan pelottavat. Syrjäytyminen ja tavallisen elämän ulkopuolelle jääminen kummittelee kauhukuvana. Transsukupuolisella itsellään - kuten muillakin kulttuurimme jäsenillä - on usein virheellisen negatiivinen kuva transsukupuolisista surullisina ja syrjäytyneinä yhteiskunnan ulkopuolisina. Omat häpeän tunteet voimistavat tätä mielikuvaa. Samoin lääketieteellisten hoitojen onnistuminen ja lopputulokset arveluttavat harkintavaiheessa.

Transsukupuolisuudesta kertominen läheisille ihmisille on usein vapauttavaa ja helpottavaa ihmiselle itselleen. Läheisille se taas useimmiten on suuri järkytys, arjen keskelle putoava pommi, josta alkaa kriisivaihe sekä läheisen oma kehitys- ja sopeutumisprosessi. Nuorilla suhteet vanhempiin ja ystäviin sekä mahdolliseen seurustelukumppaniin ovat tärkeimmät ihmissuhteet. Perheellisillä transsukupuolisilla suhde puolisoon ja lapsiin ovat merkittävimmät ihmissuhteet. Kriisistä selvitään sitä paremmin, mitä vahvempi transsukupuolisen ja hänen läheisensä tunnesuhde on ja mitä paremmat ongelman ratkaisukeinot heillä on käytettävinään. Avoin ajatusten ja tunteiden ilmaisu, toisen kuuntelu ja toinen toisensa tarpeiden huomioinen ovat tärkeitä. Transsukupuolisen henkilön pelko, että hän joutuu läheistensä hylkäämäksi, ei yleensä toteudu.

Tavallisimmat pitkän tähtäimen ratkaisut perhe-elämässä ovat parisuhteen purkaminen ja vanhemmuuden säilyttäminen (vanhemmuuttahan ei voi purkaa); perhe-elämän jatkaminen, kuitenkin muuttaen parisuhteen sisältöä ystävyyden ja elämäntoveruuden suuntaan tai parisuhteen säilyttäminen ja uudistaminen rakkaussuhteena ja eroottisena suhteena.

Transsukupuolisen kehityshaasteita sukupuolenkorjausprosessissa ovat sukupuoleen liittyvässä itseilmaisussa kehittyminen sekä itseluottamuksen kasvattaminen omaksi koetun sukupuolen jäsenenä. Transsukupuolisen on opittava pois vanhasta elekielestään ja löydettävä luonteva tapa ilmaista naiseuttaan tai mieheyttään olemuksellaan, elekielellään ja tyylillään. Mahdollisista syrjintäkokemuksista selviytyminen sekä omaa tulevaisuutta koskevan epävarmuuden sietäminen ovat haasteita. Transsukupuolisen on otettava vastuuta myös lääketieteellisestä hoitoprosessistaan, tehtävä hoitovalintoja ja hyväksyttävä hoitoihin liittyvät realiteetit.

Haasteina ovat ihmissuhteiden uudelleen rakentuminen, seksuaalisen identiteetin pohtiminen ja määrittäminen sekä surun ja menetyksen tunteiden läpikäyminen. Sukupuolenkorjausprosessin aikana ja sen jälkeen opiskelu- ja työkyvyn ylläpito tai uudelleen saavuttaminen sekä mahdollisista epärakentavista vanhoista selviytymiskeinoista irrottautuminen ovat tärkeitä.

Sukupuolenkorjausprosessin lopputuloksen hyväksyminen on haasteena hoitoprosessin loppuvaiheessa ja sen jälkeen. Transsukupuolisen henkilön on sopeuduttava mahdolliseen ristiriitaan unelmiensa naiseuden tai mieheyden sekä todellisen, saavuttamansa naiseuden tai mieheyden välillä. Transsukupuolisen on sukupuolenkorjausprosessin loppupuolella rakennettava hyväksyvä suhde koko elämänhistoriaan ja menneisyyteen. Mahdollisesti supistunutta sosiaalista verkostoa on uudelleen alettava laajentaa. Lähimmistä turvaverkostoista, kuten perheestä tai trans-yhteisön tukiverkostoista, on uskaltauduttava laajempiin sosiaalisiin yhteyksiin ja uusiin sosiaalisiin rooleihin. Transsukupuolisuus-identiteetistä on irrottauduttava ja rakennettava tilalle vähitellen muita tärkeitä identiteettejä.

Sukupuolenkorjausprosessin onnistunut läpikäyminen merkittävästi helpottaa tai jopa ratkaisee sukupuoliristiriidan kokemuksen. Sukupuolenkorjausprosessi ei kuitenkaan ole ainoa mahdollinen eikä jokaiselle sukupuoliristiriitaa syvästi kokevalle oikea ratkaisutapa. Muitakin tapoja löytää ratkaisu ristiriitaan on. Itselleen voi rakentaa sosiaalisiin suhteisiin ja verkostoihin sopivan ekologisen lokeron, jossa on mahdollista elää sosiaalisesti kahden sukupuolen välillä. Voi valita osan fyysisistä hoidoista ilman suuria sosiaalisia muutoksia. Voi elää sosiaalisesti omaksi kokemansa sukupuolen jäsenenä ilman fyysisiä muutoksia. Transvestisuus valittuna elämäntapana ja ratkaisuna myös transsukupuolisuuden kokemiseen on joillekin mahdollista. Kun itselle sopiva ratkaisu sukupuoliristiriitaan on löydetty ja ympäristö sopeutettu ajatukseen niin paljon kuin mahdollista, tasapainoiseen ja onnelliseen elämään on kaikki mahdollisuudet.