Transsukupuolinen nuori tai
aikuinen kokee pysyvästi syntymäsukupuolensa vääräksi ja kaipuuta elää toisessa
sukupuolessa. Nuori alkaa kärsiä olotilastaan yleensä koulu- tai murrosikäisenä. Silloin joutuu hyväksymään todellisuuden ja luopumaan lapsuuden toiveista - esimerkiksi että aamulla herätessä heräisi toisen sukupuolen jäsenenä. Lasta kohtaan sukupuoliodotukset ovat yleensä väljiä, mutta nuorelta odotetaan usein sukupuolen mukaista käytöstä.
Monet transsukupuolisista nuorista kokevat murrosiän sosiaalisetodotukset sekä fyysiset muutokset erittäin raskaina. Ne voivat aiheuttaa esimerkiksi voimakasta itseinhoa, pettymystä itseen ja tunnetta oman ruumiin epämuodostuneisuudesta. Nuoren voi olla vaikea jäsentää kokemuksiaan ja löytää niille sanoja. Nuori tarvitsee selviytymiskeinoja pystyäkseen elämään jatkuvan sukupuoliristiriidan kanssa. Niitä voivat olla kehotietoisuuden häivyttäminen esimerkiksi jatkuvalla toiminnalla tai fantasiamaailman luominen ja sinne vetäytyminen. Ruumiin muotoja voidaan peitellä ja yrittää muokata kehon sukupuolipiirteitä urheilulla ja ruokavaliolla. Valitut selviytymiskeinot voivat vaarantaa nuoren kehitystä. Nuori saattaa jäädä yksin ongelmineen osaamatta tai uskaltamatta ilmaista kokemuksiaan.
Asenteet ovat vähitellen muuttumassa hyväksyvämmiksi sukupuolen monimuotoisuutta kohtaan. Transnuorilta kuitenkin yhä puuttuu kulttuurisesta kuvastostamme myönteisiä roolimalleja. Koulukiusaamiskokemukset sekä ympäristön painostus sukupuolen erilaisuuden takia ovat hyvin yleisiä. Kasvavalla lapsella ja nuorella ei ole aikuisen valmiuksia kohdata torjuntaa ja erilaiseksi määrittämistä. Syrjinnän käsittelyn tapa lapsilla ja nuorilla voi olla piiloutuminen ja kielteisten käsitysten sisäistäminen osaksi minäkuvaa. Sisäistetty itsesyrjintä voi jatkua aikuisuudessa ja näkyä esimerkiksi omien tunteiden ja kokemusten torjuntana ja tukahduttamisena, liiallisena kiltteytenä sekä itseen suunnattuna aggressiona eri muodoissaan.
Nuorilla on toimivia selviytymisen keinoja, kuten avautuminen ja kokemusten jakaminen ja vanhemmilta saatu tuki, luova itseilmaisu tai omaksi koetun sukupuolen sosiaalisen elämän eläminen kaikissa niissä yhteisöissä ja ryhmissä, joissa se on mahdollista. Nuoria voidaan auttaa vahvistamalla toimivia selviytymisen keinoja ja nuoren suhdetta vanhempiinsa perhetyön keinoin sekä järjestämällä vertaistukea ja auttamalla löytämään ratkaisuja ahdistaviin tilanteisiin, esimerkiksi koulussa. Osa tarvitsee tukea identiteettityöskentelylleen löytääkseen sanoja kokemuksilleen ja saadakseen tietoa. Nuorten vanhemmilla voi herätä avuttomuuden ja osaamattomuuden tunteita transnuoren vanhempina. He tarvitsevat mahdollisuuden käydä läpi omia tunteitaan ja pelkojaan sekä tietoa, miten voivat olla lapsilleen tukena.